Vihaan itseäni tämän vuoksi. Miksi itken jonkun perään, joka ei edes tunne mitään minua kohtaan. Vihaan sitä miten katson puhelintani viiden minuutin välein, jos hän olisi laittanut viestiä. Vihaan miten vastaan jokaiseen viestiin ja ennen kuin painan lähetä painiketta odotan jo uutta viestiä.
Pitelin häntä sylissäni, enkä halunnut hänen lähtevän. Pidin siitä miten hän syleili minua ja silitti selkääni. En tuntenut mitään häntä kohtaan, mutta miten yhtäkkiä itken yksin sängylläni häntä? Hän ei ole koskaan tuntenut mitään minua kohtaan. Kaikki mitä hän halusi minusta oli vain seksiä. Minä vielä olin suostumassa heti. Suostuisin, jos hän kysyisi. Suostuisin, vaikka hän ei tunne mitään minua kohtaan. Kärvistelen kivuissani hänen takiaan.
Hän makasi sylissäni ja vihasin miten halusin koskettaa häntä huulillani. Hän käyttää minua hyväkseen ja omiin tarpeisiinsa, mutta minä annan. Otan joka kerta hänet vastaan ja annan hänen lyödä minut maahan sanoillaan.
Luen miten jokainen tyttö haluaa hänet ja minä olen yksin. Luulin, että hän ajattelisi minun olevan erilainen. Ajattelin elämän olevan satua. Haluan hänet kokonaan ja hän haluaa vain vartaloni. Itken niin, että hän näkee, mutta en saa yhtäkään lohduttavaa sanaa. Kidutan itseäni hänellä, mutta en halua työntää häntä pois. Miten jotain ihmistä voi haluta niin pahasti? Miten kenenkään huulet ovat niin houkuttelevat? Puren huultani muistellessa miten olimme päällekkäin, miten hän koski ja hengitti. Hänen kätensä reidelläni. Yöllä nukuin tyynyllä, jolla hän makasi. Se tuoksui aivan häneltä. Tämä on hulluutta.
Haluan hänet.
nonames
keskiviikko 23. toukokuuta 2018
keskiviikko 9. toukokuuta 2018
Mitä tunnen?
Olen aivan sekaisin... Odotan viestiä ja petyn kun en sitä saa. Minähän häntä tuohon käyttäytymiseen usutin.
Häpesin jollain tapaa itseäni. Poika tuli luokseni eilen. Hän oli väsynyt, koska oli kirjoittanut koko yön esseetä. Omistan 140cm leveän parisängyn ja hän tuli luokseni päiväunille. Olimme aiemmin flirttailleet asialla, mutta tällä kertaa hän oikeasti makasi asunnossani sängylläni. En tiennyt mitä tehdä.
Koirani oli erittäin energinen ja leikki kanssamme. Päätin ottaa itsekin päiväunet, en tiennyt mitä muuta tekisinkään. Ei tapahtunut mitään ja nukuimme eri puolilla sänkyä. Hetken siinä makoillessamme kuuntelin pojan tasaista ja unista hengitystä. Tunsin hänen kätensä selässäni. Hän nukkui, ja kosketus oli täysi vahinko. Käsi oli osittain paljaalla ihollani, mutta en tehnyt mitään. Minua ei pelottanut ja hänhän nukkui.
Pyykkivuoroni sattui olemaan tuona päivänä, joten ravasin välillä pyykkituvassa. 45minuuttia ennen kuin puhelimeni soisi ja minun pitäisi tyhjentää pyykinpesukone sekä ripustaa pyykit. Meinasin itsekin useaan otteeseen nukahtaa ja nukahdinkin muutamaksi sekunniksi välillä. Leikimme koirani kanssa samalla kun makoilimme.
Hetken oltuamme rauhassa nukkumassa poika sanoi minulle "Tämä on varmaan vähän outoa, mutta haluaisin halin". Olin todella väsynyt, joten nostin vain hieman kättäni. Hän uskaltautuikin ottamaan minut kunnolla syleilyynsä, ja veti minut päällensä. Olimme siinä vain lähekkäin. Hän tokaisi unisella äänellään "Hengitämme samaan tahtiin" ja minä hymähdin samalla kun sydämeni teki pienen, hyvin pienen hypähdyksen. Se ei ollut suuri, joten en miettinyt sitä kummemmin.
Asettelimme itsemme paremmin ja lepäsimme lusikassa. Välillä poika puristi minut itseensä kiinni hyvin lujaa, mutta en välittänyt. Olin kuulemma hyvän kokoinen halattavaksi. En väittänyt vastaan. Olimme hyvin lähekkäin, aivan kiinni toisissamme. Kuulin hänen nopean raskaan hengityksensä sekä hänen sydämensä nopean tykytyksen. Se oli mukavaa, mutta en ole sellaista tyyppiä, joka haluaa olla jatkuvasti lähekkäin. Joskus vain viisi minuuttia läheisyyttä sekä halailua riittää. Loppujen lopuksi odotin vain, että se olisi ohi. Ei se ollut epämukavaa, mutta tarvitsen omaa tilaa paljon ja usein.
Pojan lähdettyä olin tyhjän päällä. Tunsin itseni kamalaksi ihmiseksi, sillä hän on parhaimman ystäväni ex. Heidän eronsa vaikeus ei myöskään helpottanut tilannetta. Seuraavana aamuna kirjoitin hänelle viestin, jossa pyysin, että tapaus jäisi välillemme ja pitäisimme matalaa profiilia. Hän suostui tähän. On kuitenkin kummallista olla puhumatta.
Minua on varoitettu tästä ihmisestä, mutta en vain osaa varoa häntä. En näe hänessä ihmisenä paljon pahaa. Tekomme oli kuitenkin väärin. Emme tehneet mitään peruuttamatonta, mutta se oli silti väärin. Olin sekaisin, en tiennyt mitä tuntea silloin. En tiedä vieläkään mitä tuntea, vaikka tiedänkin miten kamala ihminen olen vain ajatellessani tätä. Kuitenkin seison nyt parvekkeellani yöllä, viileässä, hämärässä ja vain alusvaatteet päälläni sekä päätän laitta hänelle typerän viestin. Silloin en edes ajatellut mitään, minulla ei ollut edes perhosia vatsassa, eikä mitään muutakaan mitä olen aina toivonut ja odottanut. Silti nyt tänä yönä kirjoitan ja mietin omia fantasioitani. Jossittelen ja mietin, mitä olisin voinut tehdä. Mitä olisikin voinut tapahtua? Olisinko sallinut sen itseltäni tai häneltä? Ehkä olen vain yksinäinen, ja hän vain sattuu olemaan siinä. En tiedä. Mikä on oikein ja väärin on selvää, mutta kaikki muu on pimeää ja sumuista. Miksei minulle voida vain antaa ohjeita, joita noudattaisin lojaalisti? Olen kamala ihminen...
Mitä ihmettä minä oikein tunnen? Juurihan kirjoitin asiasta ja olin tehnyt päätökseni. Nyt elämä järjesti kunnollisen juonenkäänteen. (Hän vastasi viestiini.) Tyhmintä on varmaankin se, että kirjoitan tämän kaiken tänne ja saatan samalla heittää bensaa liekkeihin. Jos joku näkee ja lukee. Minua tullaan vihaamaan ja menettäisin tärkeitä ihmisiä läheltäni. Miksi sitten teen tätä? En tiedä, en tosiaankaan tiedä. Mikä minua vaivaa? Olen koko ajan niin hämilläni ja teen vääriä päätöksiä. Ehkä yöllä kirjoittaminen ei ole paras idea. Varsinkaan monen sekavan tunteen vallatessa kehoani. Olkaa rakkaat varovaisia tunteiden kanssa. Ne ovat pelottavan voimakkaita, epäselviä ja kaikkea mahdollista. Ne ovat tunteita, mutta eläisimmekö ilman niitä?
nonames
Häpesin jollain tapaa itseäni. Poika tuli luokseni eilen. Hän oli väsynyt, koska oli kirjoittanut koko yön esseetä. Omistan 140cm leveän parisängyn ja hän tuli luokseni päiväunille. Olimme aiemmin flirttailleet asialla, mutta tällä kertaa hän oikeasti makasi asunnossani sängylläni. En tiennyt mitä tehdä.
Koirani oli erittäin energinen ja leikki kanssamme. Päätin ottaa itsekin päiväunet, en tiennyt mitä muuta tekisinkään. Ei tapahtunut mitään ja nukuimme eri puolilla sänkyä. Hetken siinä makoillessamme kuuntelin pojan tasaista ja unista hengitystä. Tunsin hänen kätensä selässäni. Hän nukkui, ja kosketus oli täysi vahinko. Käsi oli osittain paljaalla ihollani, mutta en tehnyt mitään. Minua ei pelottanut ja hänhän nukkui.
Pyykkivuoroni sattui olemaan tuona päivänä, joten ravasin välillä pyykkituvassa. 45minuuttia ennen kuin puhelimeni soisi ja minun pitäisi tyhjentää pyykinpesukone sekä ripustaa pyykit. Meinasin itsekin useaan otteeseen nukahtaa ja nukahdinkin muutamaksi sekunniksi välillä. Leikimme koirani kanssa samalla kun makoilimme.
Hetken oltuamme rauhassa nukkumassa poika sanoi minulle "Tämä on varmaan vähän outoa, mutta haluaisin halin". Olin todella väsynyt, joten nostin vain hieman kättäni. Hän uskaltautuikin ottamaan minut kunnolla syleilyynsä, ja veti minut päällensä. Olimme siinä vain lähekkäin. Hän tokaisi unisella äänellään "Hengitämme samaan tahtiin" ja minä hymähdin samalla kun sydämeni teki pienen, hyvin pienen hypähdyksen. Se ei ollut suuri, joten en miettinyt sitä kummemmin.
Asettelimme itsemme paremmin ja lepäsimme lusikassa. Välillä poika puristi minut itseensä kiinni hyvin lujaa, mutta en välittänyt. Olin kuulemma hyvän kokoinen halattavaksi. En väittänyt vastaan. Olimme hyvin lähekkäin, aivan kiinni toisissamme. Kuulin hänen nopean raskaan hengityksensä sekä hänen sydämensä nopean tykytyksen. Se oli mukavaa, mutta en ole sellaista tyyppiä, joka haluaa olla jatkuvasti lähekkäin. Joskus vain viisi minuuttia läheisyyttä sekä halailua riittää. Loppujen lopuksi odotin vain, että se olisi ohi. Ei se ollut epämukavaa, mutta tarvitsen omaa tilaa paljon ja usein.
Pojan lähdettyä olin tyhjän päällä. Tunsin itseni kamalaksi ihmiseksi, sillä hän on parhaimman ystäväni ex. Heidän eronsa vaikeus ei myöskään helpottanut tilannetta. Seuraavana aamuna kirjoitin hänelle viestin, jossa pyysin, että tapaus jäisi välillemme ja pitäisimme matalaa profiilia. Hän suostui tähän. On kuitenkin kummallista olla puhumatta.
Minua on varoitettu tästä ihmisestä, mutta en vain osaa varoa häntä. En näe hänessä ihmisenä paljon pahaa. Tekomme oli kuitenkin väärin. Emme tehneet mitään peruuttamatonta, mutta se oli silti väärin. Olin sekaisin, en tiennyt mitä tuntea silloin. En tiedä vieläkään mitä tuntea, vaikka tiedänkin miten kamala ihminen olen vain ajatellessani tätä. Kuitenkin seison nyt parvekkeellani yöllä, viileässä, hämärässä ja vain alusvaatteet päälläni sekä päätän laitta hänelle typerän viestin. Silloin en edes ajatellut mitään, minulla ei ollut edes perhosia vatsassa, eikä mitään muutakaan mitä olen aina toivonut ja odottanut. Silti nyt tänä yönä kirjoitan ja mietin omia fantasioitani. Jossittelen ja mietin, mitä olisin voinut tehdä. Mitä olisikin voinut tapahtua? Olisinko sallinut sen itseltäni tai häneltä? Ehkä olen vain yksinäinen, ja hän vain sattuu olemaan siinä. En tiedä. Mikä on oikein ja väärin on selvää, mutta kaikki muu on pimeää ja sumuista. Miksei minulle voida vain antaa ohjeita, joita noudattaisin lojaalisti? Olen kamala ihminen...
Mitä ihmettä minä oikein tunnen? Juurihan kirjoitin asiasta ja olin tehnyt päätökseni. Nyt elämä järjesti kunnollisen juonenkäänteen. (Hän vastasi viestiini.) Tyhmintä on varmaankin se, että kirjoitan tämän kaiken tänne ja saatan samalla heittää bensaa liekkeihin. Jos joku näkee ja lukee. Minua tullaan vihaamaan ja menettäisin tärkeitä ihmisiä läheltäni. Miksi sitten teen tätä? En tiedä, en tosiaankaan tiedä. Mikä minua vaivaa? Olen koko ajan niin hämilläni ja teen vääriä päätöksiä. Ehkä yöllä kirjoittaminen ei ole paras idea. Varsinkaan monen sekavan tunteen vallatessa kehoani. Olkaa rakkaat varovaisia tunteiden kanssa. Ne ovat pelottavan voimakkaita, epäselviä ja kaikkea mahdollista. Ne ovat tunteita, mutta eläisimmekö ilman niitä?
nonames
maanantai 7. toukokuuta 2018
Hän on vain ystävä
Miksi ihmiset ovat niin vaikeita? Niin monta asiaa joita on vaikea ymmärtää.
Jos haluatte draamaa, tässä tekstissä kerron yhdestä elämääni koskevasta draamasta.
Olin ihastunut noin vuosi sitten poikaan. Hän kuitenkin aloitti suhteen hyvän ystäväni kanssa. Minä yritin ja osasinkin olla iloinen heidän puolestaan, en ollut kateellinen. Ymmärsin, että ihastukseni oli vain lievää ja johtuikin vain siitä, että kyseinen poika jutteli ja oli kiltti minulle.
Olin molempien hyvä ystävä ja heidän suhteena joutuessa hankaliin tilanteisiin olin aina välikäsi. Lopulta kyllästyin asemaani ja vaikka kuinka halusin olla molempien tukena, päätin irrottautua heidän otteestaan. Lopulta he erosivat draaman lyödessä jälleen isolla kädellä. Flirttailen melko usein, koska mielestäni se on jännittävää ja kivaa. Poika sai kuitenkin väärän käsityksen ja sanoi yhteiselle ystävälleni "Onkohan minulla vaihtoehtoja?". Tämän lauseen vuoksi pari erosi. Draamaa...
Tyttö oli rakastunut niin syvästi, että sekosi erosta hieman. Hän oli täysin tunteidensa vallassa ja noin kuusi eri tyttöä koitti rauhoitella häntä. Aikaa kului ja pysyin molempiin yhteyksissä. Ihastukseni pääsi taas levittämään sirot siipensä. Yhtenä päivänä kuitenkin yksi erittäin hyvistä ystävistäni tuli kertomaan minulle, että hänellä ja tällä pojalla on juttua. Menin täysin lukkoon. En tiennyt mitä sanoa. Nauroin, joka ei ollut paras idea sekä sanoin muutaman tyhmyyden. Tyttö oli kovapäinen ja väitti ettei välitä muiden mielipiteistä. He alkoivat seurustelemaan, mutta erosivat monen monta kertaa. Suhde muuttui on-off suhteeksi.
Porukan ympärillä pyöri liikaa muutakin draamaa ja sain tarpeekseni niistä. Otin väliä ystäviini ja keskityin itseeni. Löysin uusia ihania ystäviä ja vanhat ystäväni löysivät minut. Uudet ystäväni olivat paljon kypsempiä, fiksumpia ja kaikin tavoin järkevämpiä. Poika tuli pitkästä aikaa juttelemaan minulle. Juttelimme kaiket päivät. Hänestä ei kuitenkaan koskaan saa selkoa.
Inssin läpi päästyään lähdimme yhdessä ajeluille ja hän vei minua kun olin liian laiska kävelläkseni. En kehitellyt tunteita, mutta edelleen flirttailin. Hän lähti mukaan. Yhtäkkiä hän kuitenkin lopettaa ja sanoo jonkun vakavan lauseen kuten "en aio kiirehtiä suhteeseen". Samalla hän kuitenkin selitti miten aikoo tulla luokseni yöksi ja haluaa halailla yms. Heti kun lähden mukaan poika pistää liinat kiinni. Miten vaikea ihminen voi olla. Tai miten epäselvä. En itse halua hänen kanssaan suhdetta, koska A) Hän on jopa kahden ystäväni ex B) Hän on kuin veli minulle.
Muutin suhteeni poikaan ystävämieliseksi. Toki voimme halailla ja nukkua samassa sängyssä, kun molemmat vielä olemme sinkkuja. Alushousut kuitenkin pysyvät päällä. Nämä tilanteet saavat pääni sekaisin. Odotan aina vain uutta juonenkäännettä. Onhan tämä tilanne jo suoraan tosi tv ohjelmasta.
Olen nykyään todella hyvä ystävä pojan ensimmäisen ex tyttöystävän kanssa ja hän on uudessa terveessä suhteessa. Toivon vain parasta hänelle, sillä tyttö on upea ihminen! Ex numero 2 on jäänyt täysin varjoon. Hän ei ole enää minun ystäväni. Toki moikkaamme ja muuta, mutta ei enää kiitos muuta. Ehkä olen kasvanut jälleen ihmisenä.
Itse ansaitsen vain parasta ja turha draama ja negatiivisuus ei kuulu elämääni. Voin paremmin nykyään ja olen erittäin onnellinen nykyisestä tilanteestani. Keskustelen pojan kanssa ja viestittelemme, mutta hän on vain hyvä ystäväni. En halua riskeerata mitään ihmisen vuoksi, josta en ymmärrä mitään, vaikka osaan lukea ihmisiä erittäin hyvin. Suuri hullu rakkaus on se mitä odotan ja hän ei sitä ole. Tämä tilanne on hyvä, minun täytyy vain välillä muistuttaa itseäni siitä.
Tämä kirjoitus on todella sekava ja turhakin. Halusin kuitenkin selventää tämän itselleni. Amatöörisyys tällaisesta kirjoittamisesta näkyy kauas, mutta en jaksa välittää ja kello on jo paljon. Toivon elämääsi pelkkää parasta.
nonames
Jos haluatte draamaa, tässä tekstissä kerron yhdestä elämääni koskevasta draamasta.
Olin ihastunut noin vuosi sitten poikaan. Hän kuitenkin aloitti suhteen hyvän ystäväni kanssa. Minä yritin ja osasinkin olla iloinen heidän puolestaan, en ollut kateellinen. Ymmärsin, että ihastukseni oli vain lievää ja johtuikin vain siitä, että kyseinen poika jutteli ja oli kiltti minulle.
Olin molempien hyvä ystävä ja heidän suhteena joutuessa hankaliin tilanteisiin olin aina välikäsi. Lopulta kyllästyin asemaani ja vaikka kuinka halusin olla molempien tukena, päätin irrottautua heidän otteestaan. Lopulta he erosivat draaman lyödessä jälleen isolla kädellä. Flirttailen melko usein, koska mielestäni se on jännittävää ja kivaa. Poika sai kuitenkin väärän käsityksen ja sanoi yhteiselle ystävälleni "Onkohan minulla vaihtoehtoja?". Tämän lauseen vuoksi pari erosi. Draamaa...
Tyttö oli rakastunut niin syvästi, että sekosi erosta hieman. Hän oli täysin tunteidensa vallassa ja noin kuusi eri tyttöä koitti rauhoitella häntä. Aikaa kului ja pysyin molempiin yhteyksissä. Ihastukseni pääsi taas levittämään sirot siipensä. Yhtenä päivänä kuitenkin yksi erittäin hyvistä ystävistäni tuli kertomaan minulle, että hänellä ja tällä pojalla on juttua. Menin täysin lukkoon. En tiennyt mitä sanoa. Nauroin, joka ei ollut paras idea sekä sanoin muutaman tyhmyyden. Tyttö oli kovapäinen ja väitti ettei välitä muiden mielipiteistä. He alkoivat seurustelemaan, mutta erosivat monen monta kertaa. Suhde muuttui on-off suhteeksi.
Porukan ympärillä pyöri liikaa muutakin draamaa ja sain tarpeekseni niistä. Otin väliä ystäviini ja keskityin itseeni. Löysin uusia ihania ystäviä ja vanhat ystäväni löysivät minut. Uudet ystäväni olivat paljon kypsempiä, fiksumpia ja kaikin tavoin järkevämpiä. Poika tuli pitkästä aikaa juttelemaan minulle. Juttelimme kaiket päivät. Hänestä ei kuitenkaan koskaan saa selkoa.
Inssin läpi päästyään lähdimme yhdessä ajeluille ja hän vei minua kun olin liian laiska kävelläkseni. En kehitellyt tunteita, mutta edelleen flirttailin. Hän lähti mukaan. Yhtäkkiä hän kuitenkin lopettaa ja sanoo jonkun vakavan lauseen kuten "en aio kiirehtiä suhteeseen". Samalla hän kuitenkin selitti miten aikoo tulla luokseni yöksi ja haluaa halailla yms. Heti kun lähden mukaan poika pistää liinat kiinni. Miten vaikea ihminen voi olla. Tai miten epäselvä. En itse halua hänen kanssaan suhdetta, koska A) Hän on jopa kahden ystäväni ex B) Hän on kuin veli minulle.
Muutin suhteeni poikaan ystävämieliseksi. Toki voimme halailla ja nukkua samassa sängyssä, kun molemmat vielä olemme sinkkuja. Alushousut kuitenkin pysyvät päällä. Nämä tilanteet saavat pääni sekaisin. Odotan aina vain uutta juonenkäännettä. Onhan tämä tilanne jo suoraan tosi tv ohjelmasta.
Olen nykyään todella hyvä ystävä pojan ensimmäisen ex tyttöystävän kanssa ja hän on uudessa terveessä suhteessa. Toivon vain parasta hänelle, sillä tyttö on upea ihminen! Ex numero 2 on jäänyt täysin varjoon. Hän ei ole enää minun ystäväni. Toki moikkaamme ja muuta, mutta ei enää kiitos muuta. Ehkä olen kasvanut jälleen ihmisenä.
Itse ansaitsen vain parasta ja turha draama ja negatiivisuus ei kuulu elämääni. Voin paremmin nykyään ja olen erittäin onnellinen nykyisestä tilanteestani. Keskustelen pojan kanssa ja viestittelemme, mutta hän on vain hyvä ystäväni. En halua riskeerata mitään ihmisen vuoksi, josta en ymmärrä mitään, vaikka osaan lukea ihmisiä erittäin hyvin. Suuri hullu rakkaus on se mitä odotan ja hän ei sitä ole. Tämä tilanne on hyvä, minun täytyy vain välillä muistuttaa itseäni siitä.
Tämä kirjoitus on todella sekava ja turhakin. Halusin kuitenkin selventää tämän itselleni. Amatöörisyys tällaisesta kirjoittamisesta näkyy kauas, mutta en jaksa välittää ja kello on jo paljon. Toivon elämääsi pelkkää parasta.
nonames
sunnuntai 6. toukokuuta 2018
Kerron sinulle melkein kaiken
Tämä on blogi, jossa kerron sinulle melkein kaiken.
En luokittele itseäni tai blogiani. Kerron kaikesta, koita se nyt sitten siirtää pieneen nimettyyn laatikkoon. Tietenkin minulla on mm. oman turvallisuuteni vuoksi jonkin näköinen suodatin. Tässä blogissa ei käytetä nimiä. Tai oikeita nimiä.
Itsestäni en halua paljastaa paljoa. Opit tuntemaan minut kuitenkin lopulta, ja saat luoda omanlaisesi mielikuvan minusta. Sen voin kertoa, että olen suomalainen, en tiedä mihin uskon ja ihmissuhteet eivät ole vahvin puoleni. Minua kuvataan usein hauskana, ulospäinsuuntautuneena, iloisena ja hyvänä ihmisenä. Kerron kuitenkin sinulle millainen oikeasti olen.
Kuten jo sanoin kerron sinulle kaiken. Tai no melkein kaiken. Ole siis valmiina suodattamattomaan ja kaunistamattomaan tekstiin. Kerron aiheista joista ei puhuta, yleensä aiheet liittyvät jollain tapaa itseeni ja elämääni. Tämä on tavallaan kuin oma päiväkirjani, mutta sitä se ei ole.
En edes tiedä mitä yritän sanoa. En odota lukijoita, joten sinä siellä ruudun takana ei mitään paineita. Ehkä pidänkin enemmän lukijoista, jotka käyvät salaa katsomassa tekstejä. Teen tämän itseni takia. Ehkä myös muidenkin takia, jos voin auttaa jotenkin.
Nähdäänkö vielä?
nonames
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)