Vihaan itseäni tämän vuoksi. Miksi itken jonkun perään, joka ei edes tunne mitään minua kohtaan. Vihaan sitä miten katson puhelintani viiden minuutin välein, jos hän olisi laittanut viestiä. Vihaan miten vastaan jokaiseen viestiin ja ennen kuin painan lähetä painiketta odotan jo uutta viestiä.
Pitelin häntä sylissäni, enkä halunnut hänen lähtevän. Pidin siitä miten hän syleili minua ja silitti selkääni. En tuntenut mitään häntä kohtaan, mutta miten yhtäkkiä itken yksin sängylläni häntä? Hän ei ole koskaan tuntenut mitään minua kohtaan. Kaikki mitä hän halusi minusta oli vain seksiä. Minä vielä olin suostumassa heti. Suostuisin, jos hän kysyisi. Suostuisin, vaikka hän ei tunne mitään minua kohtaan. Kärvistelen kivuissani hänen takiaan.
Hän makasi sylissäni ja vihasin miten halusin koskettaa häntä huulillani. Hän käyttää minua hyväkseen ja omiin tarpeisiinsa, mutta minä annan. Otan joka kerta hänet vastaan ja annan hänen lyödä minut maahan sanoillaan.
Luen miten jokainen tyttö haluaa hänet ja minä olen yksin. Luulin, että hän ajattelisi minun olevan erilainen. Ajattelin elämän olevan satua. Haluan hänet kokonaan ja hän haluaa vain vartaloni. Itken niin, että hän näkee, mutta en saa yhtäkään lohduttavaa sanaa. Kidutan itseäni hänellä, mutta en halua työntää häntä pois. Miten jotain ihmistä voi haluta niin pahasti? Miten kenenkään huulet ovat niin houkuttelevat? Puren huultani muistellessa miten olimme päällekkäin, miten hän koski ja hengitti. Hänen kätensä reidelläni. Yöllä nukuin tyynyllä, jolla hän makasi. Se tuoksui aivan häneltä. Tämä on hulluutta.
Haluan hänet.
nonames
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti